perjantai 21. lokakuuta 2011

Fat Duck

Häämatka on nyt takana ja jäljellä on viellä kulinaristinen makumatka Lontoon huippuravintoloihin. Ensimmäisenä ravintolana pitkän haaveilun jälkeen vihdoinkin legendaarinen Heston Blumenthalin Fat Duck Berkshiren kaupungissa n. tunnin junamatkan päässä Lontoosta. Onnistuin kuin onnistuinkin saamaan meille pöydän kahdelle lounasaikaan. Pääsin linjoista läpi 5 min niiden avautumisen jälkeen, mutta silti viimeinen illallispöytä oli jo mennyt. Toisaalta ravintolassa tarjotaan ainoastaan heidän maistelumenu, joten kokemus on sama sekä lounaalla että illalla. Mistään aivan lyhyestä menusta ei tosiaankaan ole kyse vaan netissäkin ilmoitetaan että lounaalle pitää varata aikaa vähintään neljä tuntia. Meillä siihen meni 4h 30min =D
Otimme junan Paddingtonin asemalta kohti Maidenheadin asemaa n. 35-40min matka, josta olisi vielä 5min taksimatka itse ravintolaan. Saavuimme ravintolan eteen ja Natalian ensimmäinen kommentti oli "missä se ravintola oikein on?". Ravintola on tosiaankin hyvin pieni ja huomaamaton. Oikeastaan ainoa asia joka kiinnittää huomion on oven päällä roikkuva logo "aterimista". Olimme hiukan etuajassa mutta astelimme sisään pienen pieneen eteiseen jossa meidät otettiin vastaan.

Tervetuloa toivotusten jälkeen pöytään kannettiin amusena punajuuri piparjuuri suupala, joka oli ilmaakin kevyempää ja erittäin maistuva.

Tämän jälkeen sommelier saapui samppanjakärryn kanssa ja tarjolla oli neljää samppanjaa laseittain. Deutzin vuosikerta roseeta, Taittingeria, Delamotten roseeta sekä legendaarista Salonia vuodelta 97. Myyttinen Saloni 50 punnan lasihinnalla houkutteli, mutta päädyimme kumminkin Delamotten roseeseen  uutena tuttavuutena.
Hetken kuluttua meille tuotiin menut, jossa tosiaan oli ainoastaan yksi menukokonaisuus ja kaksi siihen suunniteltua viinipakettia 115 ja 250 punnan hintaan. Päädyimme ottamaan halvemman =D (osa viineistä oli samoja molemmissa menuissa?) Viinipaketti osottautui erittäin maukkaaksi ja hyvin valituksi ruokalajeille.

Menut tulivat sinetöidyissä kirjekuorissa matkamuistoksi.
Menu:

Nitro poached aperitifs
Red cabbage gazpacho
Jelly of quail, crayfish cream
Snail porridge
Roast of foie gras
Mock turtle soup
"Sound of the sea"
Salmon poached in a liquorice gel
Anjou Pigeon
Hot &cold; iced tea
Taffety tart
The "BFG" eli black forrest gateau
Whiskey wine gums
"Like a kid in a sweet shop"

Ensimmäinen ruokalaji oli nestemmäisessä typessä "jäädytetty" raikastaja ja valittavana oli kolme "juomaa": gintonic, campari sooda sekä vodka ja lime. Suupala oli sisältä sulaa ja pinnalta rapeaa. Ihanan raikas ja hyvänmakuinen suupala.

Seuraavaksi meille tarjoiltiin sinappijäätelöä ja kylmää kaalikeittoa. Kaunis annos, muttei mitenkään erikoisen makuinen. Saattaa johtua siitä että kaali ei ole oma suosikkini...mutta jäätelö oli kyllä oikein hyvää.

Seuraavaksi meille tarjottiin viiriäistä ja rapukermaa. Annos alkoi tammifilmillä, joka asetettiin kielelle ja suun täytti metsäinen maku jota voimisti sammalen aromit pöydällä. Itse annos sisälsi hernepyrettä, viiriäishyytelöä ja jokirapua, jota lusikoitiin kulhosta tryffelileivällä. Itse show varasti suurimman osan annoksesta, mutta varsinkin tryffelileipä ja rapukerma olivat erittäin hyviä.

"Etanapuuro" sisälsi persiljalla maustettua ohrapuuroa, jonka päällä oli fenkolia ja lisäksi annos sisälsi ibericokinkkua. Annos olisi kaivannut mielestäni suolaa eikä muutenkaan ollut makuuni itse puuron osalta. Tosin kinkku, etanat ja fenkoli toimivat hyvin.
Ankanmaksaa ja barberryä kombulla ja rapukeksillä höystettynä. Kerrassaan loistava ja herkullinen annos. Maksa ei tuntunut yhtään liian rasvaiselta ja kaikki maut sointuivat yhteen herkullisella tavalla. Yksi illan parhaimmista.

Ennen mock turtle souppia meille jaettiin pienet paperiliuskat jossa oli pieni tarina keiton historiasta ja samasta paperista selvisi että keiton kilpikonnan liha on korvattu vasikan pään ja jalan lihasta. Liemi tuotiin kultaisessa "teepussissa", joka uutettiin itse kuumaan veteen ja kaadettiin annoksen päälle. Itse annos oli todella hyvä, hauska ja yllättävä.
"Sound of the sea" oli yksi minun eniten odotetuista annoksista. Annoksen kanssa asiakkaille tarjotaan simpukka, josta tulee kuulokkeet. Kuulokkeista tulee meren ääniä ja tuovat merellisen fiiliksen annokseen. Itse annos kuvaa rantamaisemaa ja sisälsi erinlaisia mereneläviä, leviä, merivaahtoa ja "rantahiekkaa". Japanilaisen saken ja musiikin vaihdittamana silmät suljettuna matkustit samantein rannalle ja elämys oli täydellinen. Annos, musiikki ja fiilis olivat ehdottomasti illan kohokohta.
Lakritsikuorrutettua lohta, artisokkaa, vaniljamajoneesia ja greippiä. Itse kala oli hyvin kypsennytty tosin vähän alisuolainen. Ja ainakaan minä en saanut lakristin makua irti itse kuorrutuksesta. Artisokat olivat hyviä, mutta siinä se oikeastaan olikin.
Tässä vaiheessa aloin olemaan jo todella täynnä ja mieli olisi tehnyt jotain raikasta väliraikastajaa, mutta seuraavana vuorossa olikin pääruoka. Kyyhkystä, speltti risottoa ja verivanukasta. Kaikki komponentit olivat erittäin hyviä viini tuki hyvin annosta. Luultavasti jos en olisi ollut niin täynnä olisin nauttinut annoksesta vielä enemmän.
Kyyhkysen jälkeen oli vuorossa kylmää ja kuumaa teetä samasta lasista. Todella outo mutta hyvä kokemus. Välillä suun täytti lämmin neste kun taas hetkien jälkeen suussa olikin vain kylmää ja lämpötilavaihtelut senkuin jatkuivat =D
Ensimmäinen jälkiruoka taffety tart oli myös ensiluokkaisen hyvää ja sopivan raikas aloitus jälkiruoille.
Toisena jälkiruokana ulkoisesti meille tarjottiin kunnon death by chocolate. Suklaakakkua, suklaarouhetta ja vaniljajäätelöä. Kirsikkasuklaakakku osottautuikin yllättävän kevyeksi ja todella maukkaaksi kakuksi, joka sisälsi useita erinlaisia kerroksia. Minulla ei ollut mitään ongelmaa syödä annosta loppuun ja päättää tähän loistavaa illallista.
Lopuksi meille tarjottiin vielä whiski viinikumeja erinikäisista ja vahvuisista viskeistä. Ja kahvin kanssa tarjottiin pussillinen erilaisia makeisia.
Uskomattoman hieno kokemus, jossa kaikki osaset muodostivat täydellisen kokonaisuuden. Vaikka osa ruoista ei ollu mielestäni maailman parhaita oli kokonaisuus erittäin onnistunut. Kokemusta on pakko verrata keväiseen illalliseen ravintola NOMAssa Kööpenhaminassa ja lopputulos on että maailman 5. parhaaksi valittu ravintola Fat Duck vie voiton maailman parhaasta selkeällä erolla.