Oli tullut aika jättää hyvästit samppanjalle (kaupunkina) ja suunnata kohti etelää Dijoniin ja Lyoniin. Nautimme viimeisen samppanja-aamupalan Reimsissä ja kävimme pikaisesti hakemassa uudet cäppitaulut ja muutamat pullot samppanjaa katedraalin viinikaupoista, jonka jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Chablista.
Auchanista ostettu ale pullo, Cristal 2004.
Saavuttuamme Chalikseen kävimme syömässä salaatit lounaaksi. Lounaan jälkeen suuntasimme paikallisiin viinikellareihin maistelemaan loistavia Chabliksia. Olihan kaupoista pakko muutama pullo napata mukaankin.
Auto oli jo muutaman päivän reissun jälkeen "melko" täynnä. Huomioi takaluukkuun ei enään mahtunut pulloakaan.
Erään viinitilan kauppias neuvoi meille loistavan valokuvauspaikan, josta pääsi kuvaamaan Grand Cru -tarhoja. Saimme mukavia matkakuvia ja lähdimme onnellisina ajamaan kohti Dijonia.
Ville tutkii Chabliksen Grand cru tilojen maaperiä ja taitaa samalla piilottaa muutaman kalkkikiven myös reisitaskuunsa kuskin kielloista huolimatta...
Yleensä matkalla on aina niin kiire, että joudumme painelemaan moottoriteitä pitkin tukka putkella kohti määränpäätä. Tänään päätimme kuitenkin valita pienemmän tien kunnon näköaloilla ja ajelimme kaikessa rauhassa Dijoniin.
Hotelli löytyi kuin löytyikin vaivattomasti ja check-in:n jälkeen lähdimme tutustumaan kaupunkiin. Löysimme keskustasta kivan terassin paikallisen riemukaaren alta, jossa nautimme iltapalaksi hampurilasen sekä pitsaa maisemia katsellessa. Viini oli kylmää ja ruoka hyvää, mutta älyttömän täyttävää. Itse en saanut tuhottua koko foie gras pitsaa (jossa oli ankanmaksan lisäksi, ankkaa, parmankinkkua sekä toista kinkkua ja älytön kasa juustoa), mutta pääasia että vatsa täyttyi.
Ruoan jälkeen tutustuimme kaupunkiin jalkaisin ja bongasimme muutamat pikkukaupat huomista aamua varten. Kaupunkina Dijon vaikutti todella kauniilta. Vanhat talot olivat hienosti valaistuja. Kaupunki oli myös mukavan autio kenties sunnuntaista johtuen. Paikallisilla oli pikaisen päättelyn perusteella selkeästi tarvetta ulkoiluttaa autojaan. Kuka Ferrariaan kuka jotain aivan muuta. Kävellessämme kaupungilla löysimme myös paikallisen kauppahallin johon päätimme suunnata heti huomenna.
Hotellille saavuttuamme päätimme testata tuon arveluttavan vuoden -74 ”punaviinin”. Avattuani pullon ja tuoksutellessani korkkia selvisi heti, että kyseessä ei ollut normaali punaviini. Tuoksu muistutti lähinnä porttia ja päädyimmekin lopputulokseen, että pullo oli ranskalaista porttia =D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti