Olemme lähdössä poikien kanssa ensi vuonna viinien haku reissuun Ranskaan ja tämä vaatii ehdottomasti suunnittelua. Ideoimme reissua jo viimeviikolla Villen kanssa liesituulettimen asennuksen yhteydessä ja tänään oli ensimmäinen virallinen suunnittelupalaveri Villen ja Matiaksen kanssa.
Virallista aloituskokousta oli tietysti pakko juhlistaa shamppanjalla, joten poika kävi hakemassa pullon Pierre Petersin blanc de blancsia alkosta ja pari mukillista jäitä scanburgerista. Nautimme aperitiivit Villellä ja siitä jatkoimme matkaa kohti Katajannokkaa sekä ravintola Nokkaa.
Päivä oli ollut sateinen, mutta nyt vihdoinkin sade oli lakannut ja aurinko melkein pilkotti pilven takaa. Lämpöä oli yli kaksikymmentä astetta ja ilma oli tukahduttavan kostean kuuma. Saavuimme ravintolaan noin viisi minuuttia myöhässä ja meidät ohjattiin pöytiimme.
Matkalla ratikassa sattui hauska välikohtaus kun juttelimee kuinka nykyään on aina pakko ottaa vähintään neljän ruokalajin menu ravintolassa, jotta tulee kylläiseksi. Hetken juteltuamme muuan kanssamatkustaja alkoi kysellä millä alalla olemme? Vastattuani olevani sähköinsinööri hän totesi luulleen olevamme kokkeja. Hän oli itse kuulemma ollut ravintola-alalla 20 vuotta. Lopuksi hän totesi, että jos hän ei tykkää jostain menun ruoasta niin ei ota sitä ja pelkkä pääruoka on jees. Tämän lisäksi hän viellä uteli missä ravintoloissa käymme (ja epäili kiinalaisia ravintoloita) ja kun kerroin, että lähinnä michelin ravintoloissa sekä Helsingin tasokkaimmissa mestoissa hän tajusi olla hiljaa. Kuka ottaisii kiinalaisessa kahdeksan annosta?? =D
Olimme jo ennalta katsoneet menua sen verran, että tiesimme ottavamme kuuden ruokalajin Helsinki menun. Aperitiiveiksi otimme Freixenetin 2007 vintage cavaa ja aloitimme hyvän illan uudelleen.
Illan menu oli seuraava:
Savusillimoussea ja tilli-kurrkuhyytelöä
Nokkoskeittoa ja Piipojan kylmäsavusilakkaa
Bovikin tilan karitsan fileetä sekä lapaa ja rosmariinikastiketta
Pientilanjuustoja "Lentävä lehmä" juustopuodista
Viherherukkasorbet
Siiderisabayon kuorutettua mansikkaa ja Ahon meijerin jugurttiseberttiä
Alkuun meille tarjoiltiin gaspazoa, eli kylmää tomaattikeittoa. Keitto oli hyvää, mutta koostumukseltaan keitto olisi voinut olla pehmeämpää ja tasaisempaa. Itseäni häiritsi raaka-aineiden palaset keitossa.
Ensimmäine virallinen alkuruoka oli savusillimousse ja tilli-kurkkuhyytelöä. Maut olivat kohdallaan, mutta leivän palat olivat hiukan tuhan paksuja ja kovia ja sama koski myös retiisejä. Muuten annos oli erittäin onnistunut ja raikas. Myös ruoan kanssa tarjoillut leivät olivat n. kolme cm paksuja siivuja, jotka juuri ja juuri mahtuivat suuhun.
Seuraavaksi tuli nokkoskeittoa, jota kohtaan minulla oli Luomon jälkeen suuren odotukset. Nokan keitto oli kumminkin epätasaista ja ruman näköistä verrattuna Luomon kirkkaan vihreään tasaiseen massaan. Maku kuitenkin ratkaisee ja keitto oli juuri sopivasti kermainen ja voinen ja koko keitto tulikin syötyä. Savusilakka oli lautasen reunalla kanamunamoussen kaverina ja se sopi hyvin keiton kanssa.
Seuraavaksi siirryttiin pääruokaan eli karitsaan. Eteemme tuotiin palsternakkapyrettä, porkkanaa, ohraa sekä karitsan eri osia rosmariinikastikkeella höystettynä. Ensimmäinen kosketus karitsan lapaan tiesi hyvää, sillä veistä ei tässä mureassa lihanpalassa tarvita. Jokainen palanen oli ehdottoman murea ja tämä pisti jokaisen ruokailijan suun hymyyn.Parasta karitsaa, mitä olen ikinä saannut!
Pääruoan jälkeen tuli juustot, joina toimi tänään kotimaiset "Lentävän lehmän" juustot. Tarjolla oli briimäistä pehmeää juustoa sekä tilset tyylistä kovempaa juustoa. Molemmat juustot maistuivat erittäin hyviltä lisukkeisen kera. Ainoana miinuksena suomalainen viini, jota niiden kanssa tarjottiin. Viinissä maistui liikaa sherryn aromi, mutta ilman viiniäkin juustot toimivat.
Ennen varsinaista jälkirokaa raikastettiin makupalettia hiukan viherherukkasorbetilla, jota tarjoiltiin martinilaseista. Ruoka olisi ollu hyvä keittiön tarjoamana väliraikastajana, jolloin koko olisi voinut olla puolet nykyisestä. Annos oli siis liian iso.
Illan kruunasi kotimaiset mansikat siiderisabayonilla ja jugurttiserbetti. Mukaan oli päässyt muutama karamellin palanen ja jälkiruoka päätti täydellisen aterian kunnialla. Ei liian raskasta ei liiän kevyttä. Tästä oli hyvä lähteä kotiin nukkumaan (siis bloggaamaan) ja lataamaan pattereita huomista varten.
Nautimme suositteluviinit menun yhteydessä ja paketti oli minusta erittäin onnistunut. Annokset oli sen verran isoja, että viiniä pääsi juomaankin pelkän maistelun sijaan ja viinien laatu oli hyvä. Ainoana miinuksena tosin tuo Suomalainen jälkiruokaviini. Suosittelen viinejä ehdottomasti jos Helsinki menun meinaa ottaa. Hintaa viineille tuli 59e.
Plussat: Sukellus aiheinen ravintola (Potkuri ja ankkuri oven vieressä), kauniit tiiliseinät, hyvä ruoka, suuren viini annokset, viinit, merinäkymät, menun hinta (64e), palvelu
Miinukset: Leivät oli leikattu liian paksuiksi siivuiksi, muovikukat vessoissa, Suomalainen "viini"
****/*****
