Viinimatka Ranskaan Päivä 4. Reims (Epernay, Le Mesnil-Sur-Oger)

Aamu starttasi tuttuun tapaan tilkalla samppanjaa, jonka jälkeen lähdimme Taittingerin tilalle kellarikierrokselle. Saimme varattua kellarikierroksen puolentunnin päähän ja tänä aikana kerkesimme hyvin tallustella läheisillä kujilla valokuvaamassa. Kierros alkoi lyhyellä videolla, josta selvisi samppanjan alueen sekä tilan historia. Videon jälkeen pääsimme maanalaisiin tunneleihin. Kierreltyämme n. puolisen tuntia ikivanhan luostarin vanhoissa kalkkikaivoksissa joista munkit keksivät jossain vaiheessa tehdä viinikellareita, pääsimme maistamaan talon tuotteita. Maistelun jälkeen totesimme, että tilan etupiha oli täyttynyt Aston Martineilla ympäri maailmaa. Oma auto odotti onneksi kulman takana.

Taittingerin jälkeen suuntasimme Veuve Clicquotin myymälään, joka sijaitsi aivan nurkan takana. Tilalla oli mahdollista maistaa samppanjoita ja päätimme maistaa 1998 La Grande Damea. Vanha tuttu, mutta aina yhtä hyvä ja tulevaisuudessa varmasti vielä parempi. Perus brut maksoi 10e lasi, vintaget 12e ja La Grande Dame 15e, joten valinta oli oikeastaan naurettavan helppo.Veuve Clicquot, La Grande Dame 1998
Väri: Vaalea kullankeltainen, runsaasti pieniä kuplia
Tuoksu: Paahteinen ja tamminen, houkutteleva
Maku: Sitrusta sekä pähkinää
Todella pehmeä ja raikas maku. Pitkä jälkimaku

Seuraavaksi suuntasimme Epernayhin ja Avenue de Champagnelle, jossa sijaitsee muun muassa Moët & Chandonin sekä Perrierin-Jouetin tilat. Möetin kauppa oli yhtä vakuuttava kuin aina ennenkin ja hyllyt notkuivat erinäköisiä spessupulloja. Eteenkin erikoispaketti Dompan Oenothequeta ja Claudia Schifferin rinnasta Karl Lagerfeltin toimesta muotoiltu samppanjapullojen päällä seisova ”malja” vaikutti erittäin mielenkiintoiselta.

Möetin jälkeen söimme lounasta paikallisella terassilla. Onnistuimme poimimaan listalta foie gras salaatin, salaatti romanen sekä pojalle lehtipihvin ranskalaisilla. Ruokajuomaksi ihanan viileää roseeta.

Ruoan jälkeen suuntasimme läheiseen viinikauppaan, jossa oli mahdollista maistella ja ostaa pientuottajien viinejä. Valittavana oli vajaa 50 tuottajaa ja maistelu olisi tuottanut suuria vaikeuksia ellei listalla olisi ollut suoraan kuuden suosituksen maistelupakettia. Maistelimme samppanjat ja olihan ne ihan hyviä. 6x1,4dl maksoi huimat 39 euroa. Mielestämme diili oli hyvä.

Viimeisenä etappina Epernayssa kävimme tsekkaamassa keskustan parkkipaikan vieressä olevan viinikaupan, josta olisi voinut ostaa vaikka useammankin pullon. Tällä kertaa kauppakassiin ei kumminkaan päätynyt kuin -95 vuosikerran Krug. Kauppaan jäivät mm. Laurent Perrierin Grand Siecle hintaan 74 euroa pullo, ja monet muut. Kaupasta poistuttuamme jäimme vielä hetkeksi pohtimaan olisiko kaupan loputkin -95 Krugit pitänyt ottaa parempaan talteen, mutta lopulta pienen konsultoinnin jälkeen ”järki” voitti. Pullot saivat jäädä odottamaan seuraavaa kertaa.

Epernaysta suuntasimme Le Mesnil-Sur-Ogeriin. Tosin matkalla poikkesimme ensin Ay:ssa kuvaamassa tarhojen kivilaattoja ja viiniköynnöksiä. Aivan sattumalta päädyimme myös Billecart-Salmonin (lohen) tilalle ja päätimme ikuistaa itsemme tilan edessä, sillä olimmehan juomassa heidän lippulaivasamppanjaa tunnin sisällä.

Ay:n jälkeen saavuimme vihdoinkin Le Mesniliin, jossa oli pakko käydä kuvaamassa kuuluisa Clos Du Mesnilin palsta. Palsta, jolla kasvatetaan loistokasta Krug Clos du Mesniliä. Le Mesnilin toinen helmi on kulttiviini Salon. Salon valmistaa ainoastaan yhtä viiniä, vuosikerrallista blanc de blancsia. Viimeisin markkinoille päässyt viini on vuodelta 1997. Viisaampien ohje oli, ”mikäli näet Salonia myynnissä, osta pois”. Alueelle suuntaaville kerrottakoon, että Epernayn viinikaupasta sai myös Salonia, hintaan 214 euroa pullo. Hinta on vähintäänkin hyvä.

Meillä oli varattuna illallinen Le Mesnil -ravintolasta ja vielä tunti ylimääräistä aikaa, jonka pyhitimme aperitiiville viiniköynnöksien lomassa. Pitkän pähkäilyn jälkeen olimme päätyneet Billecart Salmonin Cuvee Elisaberth Salmon roseeseen vuodelta 2000. Roseeksi viini oli väriltään todella haalea. Maussa ei myöskään ollut havaittavissa perinteistä roseen makua. Mielenkiintoinen tuttavuus ja erittäin hyvä viini.

Billecart Salmon cuvee Elisabeth Salmon 2000

Väri: Persikkaa ja kultaa, todella vaalean punainen voisi luulla melkein perus brutiksi Tuoksu: hunajaa, vaniljaa, paahteinen sekä tamminen Maku: Sitruksinen sekä toffeinen. Mausta voi aistia myös konjakin sekä tammea. Viinissä isot mutta pehmeä kuplat.

Aperatiivin jälkeen saavuimme ravintolaan varttia ennen varausta ja marssimme sisään. Hyvin pelkistetty pieni ravintola, joka sijaitsee Clos du Mesnil palstan kyljessä. Ravintolan menu oli melko lyhyt ja valittavana oli joko ala carte lista sekä kahden tai kolmen ruokalajin illallinen (24e).

Päädyimme menuun ja otimme lisäksi vielä juustolautasen hintaan 8 euroa.

Ville otti alkuruoaksi ankanmaksaterriini salaatilla.

Matiaksen kanssa söimme lohta ja vuonankaalisalaattia.

Pääruoaksi kaikki valitsi viiriäisen ja foie gran. Kelpo annos joskin maksa kaipasi vähän lisäsuolaa.

Juustoja oli kolmea erilaista.

Jälkkäriksi minä otin tuoreita mansikoita, jotka tarjottiin kermavaahdon ja vaniljajäätelön kera.

Pojat söivät suklaamoussea ja pistaasikastiketta sekä kirsikoita.

Ihan kiva ravintola huokeilla hinnoilla varustettuna. Samppanjalistalta löytyi pelkkiä paikallisia samppanjoita ja hinnoista iso plussa – halvimmat alle 40e ja kalleimpana Krugin Clos du Mesnil 1100e. Todettakoon, että esimerkiksi Savoyssa hinta alkaa eri numerolla, eikä todellakaan parempaan suuntaan.

Illallisen jälkeen kaikki olivat valmiita nukkumaan ja ajelimme takaisin Reimsiin. Matkalla hotellille paikallinen poliisi päätti pysäyttää meidät ja tutkia matkatavarat takaluukusta. Mitä lie olivat etsimässä. Onneksi takaluukusta ei löytynyt kuin viiniä ja kampasimpukoiden kuoria joten poliisit toivottivat turvallista kotimatkaa =D

Viinimatka Ranskaan Päivä 3. Trier-Reims

Herätys 7.00 ja aamupala hotellin ravintolassa. Aamupala oli aika jees vaikkei se ilmeisesti sisältynytkään huoneen hintaan laskusta päätellen. Noh, pääasia että pääsimme matkaan alustavan suunnitelman mukaisesti kasilta ja puoli yhdeksältä olimmekin jo Luxembourgissa Auchanin pihalla. Auto parkkiin ja sisään tutkimaan viinihyllyjä. Noh, ne hyllyt olivat jälleen kerran tupaten täynnä naurettavan halpoja vinkkuja ja aikaa tuhraantui toista tuntia jo pelkkiä hyllyjä kierrellessä. Tarjoukset olivat kohdallaan ja samppanjaakin löytyi kaksi pulloa yhden hinnalla…

Viime reissulla löytämäämme Dominique-vinkkua ei alkuun näkynyt missään, mutta juuri kun olimme luovuttamassa löysimme kasan viinilaatikoita, joista neljä siirtyikin välittömästi ostoskärryihin. Lopulta joukkoon päätyi myös viides laatikko. Muita hyviä löytöjä olivat 2004 Cristal 139e hintaan, sekä Montravelin Terre de Pique-Segue 2002 huokeaan 10e hintaan. (Alkossa 23e). Mukaan tarttui myös muutama blanc de blancs -samppis tulevaan teistingiin sekä kasa sekalaisia punkkuja.

Auchanin jälkeen suuntasimme tutulle tilalle Remichiin, jossa maistelimme toistakymmentä viiniä ja mukaankin tarttui iso kasa Luxembourglaisia pinot blanc -ja riesling -viinejä. Oikein mukava paikka ja loistava palvelu. Jossain vaiheessa hieman epäluuloiselta näyttäneen tarjoilijatädin ilme kääntyi lopulta hymyyn kun suuntasimme pieni kauppakärry täynnä viiniä takaisin autolle.

Maistelemiamme viinejä tilalla

Viiniostoksien jälkeen ajoimme vielä Remichin näköalapaikalle, jossa nautimme lounaaksi laatikollisen ostereita kahden taskurapusen kanssa, loistavalla näköalalla.

Muutaman sadan kilometrin ajelun jälkeen saavuimme vihdoinkin kesäiseen Reimsiin ja viskasimme matkatavarat nopeasti kämpille minkä jälkeen suuntasimme katedraalin viinikaupoille. Samppanjaa notkuvat hyllyt eivät auttaneet yhtään valinnoissa ja lähinnä tutkimmekin eri paikkojen hintoja tulevia ostoksia silmälläpitäen. Päätimme kumminkin ostaa pullollisen Billecartin Cuvée Elisabeth Salmon 2000 Rosé:ta ja muutaman blanc de blancsin lisää.

Meillä oli matkaoppaana Essi Avellanin “matka samppanjaan” -kirja josta bongasimme vielä yhden viinikaupan tälle päivälle. Kauppa sijaitsi maan alla ja ilmasto oli kostea ja jokseenkin viileä, eli täydellinen viinien kypsytykseen. Löysimmekin muutaman vanhemman viinin, jotka päätimme ostaa ja maistella myöhemmin. Fernard Vaquer rouge vuodelta 1986 “multapullo” sekä Vieux Rivesaltes vuodelta 1974. Jälkimmäinen viini oli 16% vahvaa, mikä herätti pientä ihmetystä pullon sisällöstä, mutta aukaisemallahan se selviää mitä sitä on tullut ostettua.

Kello alkoi lähestyä jo seitsemää, joten lähdimme kämpille viemään kasseja ja vaihtamaan kuteita. Olimme nimittäi varanneet illaksi pöydän yhden tähden “Le Foch” -ravintolasta.

Ravintolaan päästyämme saimme käsiimme ranskankielisen menun sekä raamatun kokoisen viinikirjan. Päädyimme menuista sen enempää ymmärtämättä menu gourmandiin, joka sisälsi alkuruoan, pääruoan, juustot sekä jälkiruoan. Neljä ruokaa 62€ ei mielestämme ollut ranskalaiseksi illalliseksi alkuunkaan paha.

Ennen varsinaista alkupalaa saimme eteemme keittiöntervehdyksenä parmesanleivoksen. Tätä seurasi vielä toinen tervehdys, mistä löytyi kukkakaalikeittoa manteleilla, parmesanlastuja jollakin kreemillä sekä hanhenmaksaa paahtoleivällä viikunan kera.

Sitten olikin ensimmäisen alkuruoan vuoro. Valittavana oli kaksi alkuruokaa toisesta ymmärsimme sanan foie gras ja toisesta lasagna joten otimme molemmat. Ensimmäinen vaihtoehto osottautui paistetuksi ankanmaksaksi parsan ja kanamunan kera. Lasagne oli erittäin kaunis annos rapulasagnea. Hyvä aloitus vaikkakin maksa-annos oli todella raskas.

Ennen pääruokaa raikasteltiin vihreällä jäädykkeellä, jonka päällä oli suussa poksuvia karkkeja. Emme päässeet yksimielisyyteen mausta, mutta epäilimme jotain yrttiä mintusta persiljaan. Pääasia, että hyvää oli!

Pääruoan kanssa olimme törmänneet vähän sama ongelmaan ruokalistan suhteen, eli ainoat ymmärretyt sanat olivat piquouet sekä tryffelirisotto. Paistettua kyyhkyä, kyyhkyterriiniä filotaikinassa, maksakroketti sekä perunamuusia. Jälleen iso ja raskas, mutta hyvän makuinen annos. Itse päädyin tryffelirisottoon, joka tarjoiltiinkin jonkinlaisen kinkkuterriinin sekä kampasimpukoiden kera. Kampasimpukat olivat sitkeitä ja mauttomia, minkä lisäksi risotosta puuttui tryffelin maku. Myös suola oli päässyt unohtumaan annoksesta. Kinkkuterriiniä lukuun ottamatta annos oli kyllä valitettavasti pettymys. Pojat valitsivat ilmeisesti mielestään paremmin, koska kyyhkysestä pidettiin erittäin paljon.

Pääruoan jälkeen eteemme rullattiin valtava juustokärry, jossa oli toinen toistaan ihmeellisempiä juustoja ja niistä sitten valitsimme mieleisemme. Juustot olivat hyviä, mutta tuhtien ruokien jälkeen kaikki alkoivat olemaan jo todella täysiä. Farkkuhameeseen pukeutunut täti leikkasi myös juustoista reippaan kokoiset palaset joita sai halutessaan keventää pikkuisella nokareella hilloa.

Jälkiruoaksi itse valitsin “sulkaata” joko osottautui suklaa coulantiksi sekä suklaamousseksi ja vaniljakastikkeeksi. Todella hyvän makuinen, mutta 4 kertaa liian iso menun päättäjäksi… todellinen death-by-chocolate. Ville teki viisaan ratkaisun ja valitsi jälkkäriksi kakkua, appelsiinia sekä jäätelöä käden kokoisella sokerikeksillä koristeltuna.

Ennen laskua saimme vielä herkutella pettareilla, joita ei ollut yhtä eikä kahta vaan useampi lautasellinen. Oli erimakuisia marmeladeja, suklaa ganace konvehti, pistaasi macaron-leivos, vanilja pallero, toffee karamelli sekä mantelikakku. Aikamoinen päätös hyvälle illalliselle. Päätimme viimekerrasta oppineina valita ruokajuomaksi pelkkää samppanjaa ja valitsimme “raamatusta” pinot noir rypäleistä valmistetun Cattier blanc de noirs -samppanjan.

Pienet miinukset älyttömän kuumasta ruokailutilasta, sekä liian isoista ja raskaista annoksista, mutta muuten oikein suositeltava ravintola.

Ravintolaan kävellessämme silmiimme osui ravintolan mainoskyltti jossa oli yksi tähti teipattuna. Huomasimme myös, että yhden tähden vierestä oli revitty kaksi tähteä irti, joten mieleemme juolahti olisikohan kuppilalla joskus sattunut olemaan kolme tähteä, mutta joskus menettäneet ne ilkeän Michelin-ukon takia???