Ruokamatka San Sebastianiin (21.4.2012 Bilbao)

Herätyskello pärähti soimaan 3.30. Edellisyönä olin päässyt nukkumaan vasta 01.00 aikaa, joten takana oli runsaat parin tunnin yöunet. Asiaa ei myöskään auttanut univelat työviikon ajalta, mutta ylös oli noustava ja otettava suunnaksi Helsinki-Vantaan lentokenttä.

 

Lentomme Bilbaoon Munchenin kautta lähti 6.30 ja saavuimme Bilbaoon puoli kahdentoista aikaan. Säätiedoitukset oli luvannut sateista keliä ja paikanpäällä satoikin aika rankasti lentokoneen laskeuduttaessa. Onneksi aurinkokin pilkahteli silloin tällöin.

 

Meillä oli pöytä varattu Guggenheimin michelin tähdelläkin palkitusta ravintola NERUAsta. Odotukset olivat kovat puitteet huomioiden.  Lounaamme oli kumminkin vasta kolmelta, joten kerkesimme kierrellä museota muutaman tunnin ajan ennen ruokailua.  Näyttelyn toinen kerros oli suljettu muutostöiden takia, joten kerkesimme kiertämään ensimmäisen kerroksen ennen ruokailua. Kolmanteen kerrokseen tutustuimme ruoan jälkeen.

 

Kuvatuin taideteos oli hämähäkki, joka oli ravintola Neruan edustalla.

Tulppaanit

Ravintolan sisääntulo oli näyttävä. Päästyämme sisään meidät otettiin heti vastaan ja ohjattiin avokeittiöön, jossa meille tarjottiin keittiön tervehdyksenä merileväkeittoa samalla kun tarjoilija kertoi ravintolasta ja keittiöstä.

 

Tämän jälkeen meidät ohjattiin ruokatilaan, joka oli todella pelkistetty. Kymmenkunta pöytää vaaleassa tilassa ilman yhtäkään koristetta pöydällä tai seinällä. Pöytäänkin katettiin lasit sekä lautasliina vasta meidän saapumisen jälkeen.

Meillä oli tarkoitus syödä vain kevyt lounas, mutta heillä ei ollutkaan lounaslistaa vaan ruoat piti valita joko ala carte listalta tai sitten kahdesta valmiista menu kokonaisuudesta. Päädyimme lyhyempään 6 ruokalajin menuun.

 

Menuja katsellessamme meille tarjoiltiin jonkinnäköinen rapukeksi? Tarjoilijat eivät ikinään esitelleet tätä pikku snäkkiä. 

 

Pian meidän tilauksen jälkeen ensimmäinen ruokalaji saapuikin jo eteemme. 30 kuukautta kypsytettyä parmesaani vanukasta, tryffeliä, rapeaa leipää sekä shisoa. Itse vanukas oli miedon, mutta hyvän makuinen. Tryffeliä annoksesta ei kyllä valitettavasti löytynyt. Vanukkaan päällä oli ilmeisesti jonkin näköinen sieniliemi, joka oli ”maustettu” tryffelillä. Shisoa lautaselta löytyi muutama millin kokoinen palanen. Mini leipäkrutongit tosin olivat herkullisen rapeita ja maistuvia.

 

Seuraavaksi oli kypsennettyä sipulia turska-viherpippuripedillä. Annos oli kaunis ja sipuli toimi kalannahan alla ”lihana” ja itse kala löytyi kastikkeesta. Tämä oli ehdottomasti lounaan yllätyksellisin annos.

 

Ennen pääruokaa oli vielä toinen kala-annos. Päivän kalaa (merianturaa), vesikrassia ja mustia oliiveja. Kala oli hyvin kypsennettyä, mutta suolaa olisi saanut olla minun makuuni enemmän. Vesikrassit olivat vain koristeena ja oliiveista oli tehty pyre.

Pääruoaksi meillä oli iberico-porsaan ulkofilettä paahdetulla päärynäpyreellä ja soijaglaseerauksella. Annos oli todella pelkistetty köntti lihaa ja pieni lusikallinen pyrettä. Viimeistään tässä vaiheessa meille oli selvinnyt, että annokset ovat äärimmäisen minimalistisia ja monimutkaisia annoksia olisi turha odottaa.

 

Ensimmäinen jälkiruoka oli kurpitsakeittoa, keksiä sekä olutjäätelöä. Annos oli raikas ja hyvä vaikkei olutta jäätelöstä maistanutkaan.

 

Odotin täyteläistä suklaajälkiruokaa maustetulla marsipaanihiekalla suuresti, mutta myös tässä annoksessa jouduin pettymään sen yksinkertaisuuteen. ”hiekkaa” oli niin vähän että sitä ei edes pystynyt maistamaan ja suklaa oli moussen muodossa. Tosin moussen rakenne oli mielestäni lähes täydellinen ja makukin oli loistava. Annos olisi kyllä kaivannut suklaan kaveriksi jotain raikasta esim. marjoja.

Pettarina suklaalla täytetty munkki

 

Vessassa oli tarjolla myös hammasharjoja =D Tämä lienee jokin Espanjalainen tapa koska samoja kertakäyttö hammasharjoja jaetaan myös hotelleissa.

Tarjoilijoilla taisi olla myös kiire lopettamaan vuoronsa, sillä ruoat tulivat oikeasti kuin liukuhihnalta. Koko 6 ruokalajin päivällinen tervehdyksineen ja kahveineen kesti 1,5h. Annoksien välissä oli turha edes kuvitella käyvänsä vessassa, koska lautaset lähti pöydästä nopeammin kuin kerkesi edes aina syömään ja uudet annokset odottivat jo tarjoiluaan sivupöydällä. Pääruoan jälkeen onnistuin livahtamaan vessaan ja takaisin tullessani jäätelö olikin kerennyt jo sulaa.  Toisena miinuksena on kyllä pakko sanoa annoksien yksinkertaisuus ja siihen nähden korkea hinta (77€ 6 ruokalajia). Luultavasti sijainnilla on isompi merkitys hintaan kuin itse ruoalla.  Mukava aloitus tähtimatkalle, joka jatkuu huomenna San Sebastianiin. Tulossa on vielä 5 tähtiravintolaa, joilla on yhteensä 11 michelin tähteä.

Ruoan jälkeen palasimme museoon ja kiersimme kolmannen kerroksen näyttelyt. Oli mielenkiintoista kuunnella nauhoitettuja opasteita teoksista, jolloin niistä sai paljon enemmän irti kuin vain katselemalla. Natalia oli erityisen kiinnostunut siitä, kuinka artistit toivat poliittisia näkemyksiään esille teoksiensa välityksellä.

 

Museon jälkeen suuntasimme hotellillemme, joka sijaitsi vain muutaman kilometrin päässä Guggenheimista.  NH villa de Bilbaoon osoittautui todella hyväksi budjetti hotelliksi ja voinkin ilomielin suositella hotellia Bilbaoon suunnistaville.