Kun reilu vuosi sitten olimme remontoimassa nykyistä asuntoamme, tein diilin vaimoni kanssa, että minä saisin haluamani keittiön ja hän saisi haluamansa espressokoneen. Sovimme, että minä tutkin ja valitsen keittiön laitteet ja kaapit ja hänelle jää vain espressokeittimiin tutustuminen.
Noh tässä on jo reilu vuosi asuttu uudessa kodissa ja keittiö on kyllä ollut kovassa käytössä, mutta espressot on keitetty edelleenkin mutteripannussa. Ehkä uuden koneen valintaa on vaikeuttanut vaihtoehtojen määrä, lukuisat arvostelut netissä ja jokaisen eriävä mielipide siitä, millainen koneen tulisi olla. Olemme järjestämässä tänä vuonna ensimmäistä kertaa joulua meillä ja ilmoitin Natalialle, että kone olisi saatava ennen joulua. Tämä johti tietysti siihen, että minun oli itse myös paneuduttava valikoimiin.
Koneita myyviä kauppoja oli useita ja laajan valikoiman lisäksi myös hintahaitari vaikeutti valintaa. On olemassa niin sanottuja manuaalisia koneita ja automaattisia keittimiä. Koska Natalia oli alunperin halunnut manuaalisen, karsin automaatit pois listalta ensimmäisenä. Sitten eksyin Kruunuhaassa sijaitsevan crema.fi-sivuston sivuille ja silmiini osui Ascaso-merkkinen näyttävä espressokone (Ascaso Dream). Kone oli saanut hyvät arvostelut käyttäjiltä ja hintaluokkakin oli kohtuullinen. Ilmoitin Natalialle, että kone olisi valittu osaltani.
Kului kuitenkin useampi viikko, ennen kuin pääsimme kauppaan asti tutustumaan koneisiin. Myös kaupan myyjä suositteli konetta ja päädyimme ottamaan astetta isomman koneen. Mukaan tarvitsi tietysti maidon vaahdotuskulhon, erinäköisiä pesuaineita ja vähän kahvia. Löysipä vielä yksi suklaalevykin reittinsä ostoskassiin. Eikun kone takaluukkuun ja nokka kohti kotia.
Kotona purin koneen pakkauksesta ja aloin tutkimaan koneen ohjekirjaa. Suomenkielisiä ohjeita oli turha odottaa, mutta onneksi ohjeet löytyi sentään englanniksi. Tästä seurasi kahden tunnin tutustuminen koneen käyttöönottoon erinäisten ongelmien kautta. Parin tunnin jälkeen uurastus palkittiin ja sain ensimmäiset espressot kuppeihin. Tulos ei ollut mikään päätä huimaava, mutta parempi kuin tyhjä kuppi. Puolen kilon papujen jauhatuksen ja lukuisien kokeilujen jälkeen espressossa alkoi jo hahmottua pieni crema ja makukin alkoi olla juotava. Kahvin jauhatus ja jauheen tamppaus on erityisen tärkeää koneella tehtäessä, joten harjoitus jatkukoon!
Uuden espressokoneen innoittamana päätin kokeilla suklaan temperointia. Otin kaapista pussin Valrhonan 70% Guajana suklaata ja luin sen kyljestä temperointiohjeet. Suklaa tulee ensin sulattaa ja lämmittää 55-58 asteeseen, jonka jälkeen se jäähdytetään 28-29 asteeseen ja nostetaan taas 31-33 asteeseen, jossa suklaa tulee työstää. Päätin tehdä omaa suosikkiani, suolalla maustettua tummaasuklaata sekä vadelmasuklaata.
Temperoiti meni mielestäni ihan hyvin lämpömittaria, vesihaudetta ja kylmää vesikylpyä hyödyntäen ja massasta tuli kiiltävää ja hyvännäköistä. Kaadoin suklaata muotteihin ja maustoin napit gourmet-suolalla. Loppuun massasta sekoitin ruokalusikallisen vadelmapyrettä, mikä osoittautui virheeksi. Pyre oli liian kylmää ja massa kokkaroitui ja menetti kiillon. Olisi varmaan pitänyt lisätä pyre jo alussa tempperointi vaiheessa, jolloin massa olisi pysynyt koko ajan oikean lämpöisenä. Pursotin silti massan muotteihin ja koristelin namuset kuivatulla vadelmalla sekä pistaasilla. Asetin suklaat jääkaappiin kovettumaan pariksikymmeneksi minuutiksi.
Kokeiluista oppineena löin espressokeittimen tulille ja keitin kupposen tuoretta espressoa ja kaveriksi otin itsetehtyjä konvehteja! Ainoastaan Averna puuttui (tosin olisi sitäkin ollut hyllyssä). Suklaan temperointi ei kyllä tainnut onnistua, sillä suklaat sulivat sormien lämmöstä, mutta hyviä ne silti olivat. Pitänee jatkaa harjoituksia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti