Aamullä kävimme vielä pyörähtämässä nopeasti Hampurin keskustassa josta ostimme aamupalaleipäset. Leivät ja mehut syötyämme lähdimme suunnistamaan Kööpenhaminaa kohti, jossa Natalia, Jussi ja Jenni jo odottivat meitä. Heidän lentokone oli lähtenyt seitsemältä Helsingistä ja olivat perillä ysin aikaan. Meille navigaattori povasi perilläoloajaksi kello kolmea.
Saavuimme kolmelta Kööpenhaminen keskustaan, jossa oli enemmän fillareita ja tietöitä kuin autoja. Vartin seikkailun jälkeen saavuimme kuitenkin hotelli FOX:n eteen ja tapasimme muun porukan hotellin aulassa. Vietyämme tavarat huoneisiin oli meillä muutama tunti aikaa toipua matkasta ennen illallista.
Kävimme hakemassa samppanjalasit ja jäitä hotellin respasta ja asetimme 2004 Cristallin viilenemään. Nautimme aperitiivit hotellin terassilla, jonka jälkeen taksit tulivat hakemaan meitä ravintolalle.
Saavuimme NOMA.n pihalle ja meitä odoteltiinkin jo ovella.
Astelimme sisään ravintolaan ja meitä oli vastassa kokonainen pataljoona henkilökuntaa. Pääsimme pöytään ja päätimme aloittaa illallisen tietenkin juhlavasti lasillisella samppanjaa.
Ennen varsinaista ruokailua meille tarjottiin kahdeksan kappaletta amuse bouceja.
Ensimmäinen makupala olikin pöydässä jo meidän saapuessamme. Kukkamaljakoissa oli oikeiden kukkasien seassa myös syötäviä ”kasveja”, joita tarjoiltiin creme fraicen kera.
Seuraavaksi meille tarjoiltiin friteerattua jäkälää sammaleen päältä. Jäkälässä oli kiva rapea suutuntuma mutta annos oli varsin mauton sellaisenaan.
Seuraavaksi söimme tyrniä ja ruusunlehtiä.
Joku leivos? Kuusenkerkkää jne..
Kanannahkaa, ruisleipää ja mätitäytettä
Olkienpäällä savustettua viiriäisenmunaa
Näkkäri kalamoussella ja villiyrteillä
Leipäkori ja sianrasva”voita” rapealla possun nahalla.
Kasvimaa, jonka pohjalla oli avokaadokreemiä, päällä kuivattua oliivia ja purkissa kasvoi orgaanisia retiisejä.
Olimme valinneet illalliseksi Manu Nassaqin, johon kuului kaksitoista ruokalajia.
Ensimmäinen alkupala oli purjoa
Toisena alkupalana oli partasimpukka persiljakuoressa ja piparjuurilunta. Kastikkeena persilja- simpukkakastike.
Tuoreita kastanjoita … ja jotain mätikastiketta
Vintage porkkana (vuoden vanha porkkana) vesikrassin oksia
Friteerattuja kampasimpukoita ohrarisoton kanssa
Pikkelöityjä vihanneksia ja luuydintä
Merenmakuinen merivedessä höyrystetty osteri
Sipuleita ja tapiokahelmiä
Pääruoaksi oli poronkieltä, ja jotain
Ensimmäinen jälkiruoka oli tyrniparfait, jugurttia ja porkkanaa
Toinen jälkiruoka jäi salaisuudeksi….ainakin pahaa se oli
Vika jälkiruoka oli ihan ok. Mustikkapiiras jauheen muodossa. Itse olisin odottanut vielä jotain oikeaa jälkiruokaa, mutta olihan tämäkin hyvää
Menun jälkeen siirryimme viereen tilaan nauttimaan digestiivit sekä kahvit. Jostain syystä myöskään NOMAssa ei saanut espressoa, joten tyydyimme normaalin kahviin.
Ihmettelimme suuresti ettei kahvin kanssa tarjoiltu mitään pettareita. Hetken kuluttua meidän eteemme kumminkiin kannetiin mintunmakuisia pusuja, savustettu toffee luuytimessä ja suklaakeksejä.
Noma on tällä hetkellä valittu maailman parhaaksi ravintolaksi. Kaikkien odotukset olivat todella korkeat ja odotimme loistavaa ja yllättävää illallista. Alku nostatti odotuksia vielä entisestään sillä kaikki kahdeksan keittiön tervehdystä oli lähes täydellisiä. Alkuruoissa oli muutamia pettymyksiä kuten pikkelöidyt vihannekset sekä purjot. Kaikkia ihmetytti myös suuresti se että alkuruoat olivat lähes täysin vihanneksia eikä kalaa tai äyriäisiä ollut juurikaan käytetty. Pääruoka aiheutti vielä enemmän ihmetystä, koska lihaa oli vain yksi annos ja sekin kieltä. Ateria olisi mielestämme kaivannut kunnollisen annoksen punaista lihaa. Myös jälkiruoat jäi vaivaamaan. Ensimmäinen oli 10 kertaa liian iso annos, toinen oli vain epämääräinen ja pahanmakuinen ja viimeinen annos oli kyllä maukas, mutta olisi kaivannut kunnollisen lopetuksen.
Kokonaisvaltaisesti ilta oli tosin suurimenestys ja kokemuksena kympin arvoinen. Jos iltaa pitäisi arvioida ruoan mukaan saisi se ehkä kasin. Ateriassa oli paljon uusia ja erittäin vahvoja intensiivejä makuja, joista osa hyviä ja osa ei niin hyviä. Ehdottomasti kokemuksen arvoinen visiitti, josta sai paljon insipaariota ja nautintoa. Mutta ensi kerralla toiseen ravintolaan.
Pieni miinus että Reneä ei näkynyt ja plussaa loistavasta viinimenusta ja ”akvaariokeittiöstä”, josta pääsi seuraamaan kokkien työskentelyä annoksen parissa. Myös ravintolan miljöö sekä sijainti oli loistava.
Ilta pättyi yömyssyillä läheisessä kuppilassa, jonka jälkeen pystyi iloisinmielin kylläisenä painua nukkumaan.
Lounasta söimme joenvarrella sijaitsevassa ravintolassa. Ja hampurilainen ranskalaisilla oli tervetullut vaihtelu Noman jälkeen.
Iltapäivällä pistäydyimme paikallisessa kahvilassa the Royal cafeessa jossa tarjoiltiin aivan loistavia suupaloja "smusheja". Suositelen kaikkia Köpiksessä vierailevia käymään kyseisessä kahvilassa ottamassa lasillisen kuohuvaa ja ja muutaman smushin huikopalaksi.
Viimeisenä päivänä kiertelimme vielä hiukan kaupungilla ennen lentokoneen lähtöä. Kävimme myös katsomassa pakollisen turistikohteen eli merenneiden. Kauniilla kevätsäällä retki osoittautuikin matkan arvoiseksi ja tämän jälkeen olikin hyvä sanoa näkemiin lentäville turisteille ja suunnata itse autonnokka kohti Tukholmaa.
Alkuperäinen suunnitelmamme oli ajaa noin puoleenväliin, jonka jälkeen olisimme nukkuneet autossa muutaman tunnin. Navigaattorin mukaan tosin olisimme perillä Tukholmassa heti puolenyön jälkeen. Päätimme ajaa mitä jaksamme ja katsoa mihin päädymme. Lopputulos olimme vähän puolenyön jälkeen perillä satamassa ja nukuimme jokusen tunnin ennen kaupunkikierrosta.
Tuttuja näkymiä Ruotsin läpi ajettaessa...maantietä maantien jälkeen!
Tukholmassa kävimme kauppahallilla ja pyörimme keskustan kaupoissa.
Joku ei tainnut nukkua kovin hyvin viimeyönä?
Ruotsalaista taidetta metroasemalta
Viimeiset punaviinit satamassa ennen laivaannousua. Ja yksi sankareista lepuuttaa vieläkin.
Kohta päästään laivaan ja "pääsemme" takaisin kotiin.
Ruotsinlaivalla ei paljoa vaihtoehtoja ole ruoan suhteen. Happy Lobsterin äyriäisvati on tuttu ja turvallinen valinta. Ja mikä olisikaan parempi lopetus mahtavalle reissulle kuin pullo loistavaa 2002 vuosikertaa Dom Perignolta. Raikasta, hedelmäistä ja ihanaa samppanjaa! Kippis
Muutama laatikollinen viinejä menulle ja illaksi häihin.
Samppanjaa pitää olla aina kaapissa.
