Vuoden ensimmäinen keikka!

Edessä on uusi vuosi ja uudet kujeet. Toivottasti kokkauskeikkoja tilataan taas hieman useammin hiljaisen talven jälkeen. Tosin jos vanhat merkit pitävät paikkansa, niin kevät ja kesä on ehdottomasti kiireisimmät ajankohdat ja muutamia tarjouksiakin on jo kyselty. Tammikuussa minulla oli kuitenkin ilo ja kunnia kokata upeissa puitteissa Lauttasaaren vesitornin juurella. 

Illallisen tilaajilla oli varastossa hienoja viinejä, joiden ympärille suunnittelin menun. Alkuun oli tarjolla loistavaa Tasmanialaista Jansz-kuohuviiniä. Valkoviinejä löytyi kahta laatua. Bourgognesta Domaine de la Bongranin valmistama Vire-Clesse cuvee J.F. Thevenet vuodelta 2005. Itse löysin kyseisen viinin toissa vuonna viinimessuilta ja rakastuin tähän viinin oitis. Toisena valkoviininä oli Unkarilainen Grofi Juhfarkin Top Selection Tornai 2009. Pääruoan viini tulee Uudesta-Seelannista. Pahi 2010 on Escarpment tilan lippulaivapunaviini. Jälkiruoan kanssa siirrytään jälleen Unkariin ja syöjät pääsevät nautiskelemaan Tokajia vuodelta 1989.

Kuohuviinin seuraksi menu aloitettiin asiakkaan omista hienoista Royal Copenhagen astioista. Kannen alta löytyi siikatartar, simpukkavaahtoa sekä simpukkavanukasta. Rapeutta annokseen toi perunalastut.

Toisena keittiön tervehdyksenä ankanmaksamousse, passion sekä paahdettua briossia.

Varsinainen menu aloiteltiin lohella, tillillä, smetanalla sekä kurkulla.

Menun kanssa tarjoiltiin itse valmistettua saaristolaisleipää sekä punajuuripatonkia. Tarjolla oli myös gluteiinitonta leipää.

"Keittona" oli tarjolla punajuurikeitto, jonka lisäksi lautaselta löytyi possun kylkeä sekä ulkofilettä, tattia sekä hunajasinappia.

Pääruokana poron sisäfilettä, puikulaperunavaahtoa, porkkanapyrettä sekä vihanneskuutioita.

Väliraikastajana lakritsipanna cotta, sokeroitua fenkolia sekä fenkolilunta.

Jäätelöpalloa vaille valmis.

Jälkiruokana pistaasikakkua, pistaasia sekä vadelmaa.

Pienet makeat vielä kahville, eli passionvaahtokarkkeja.

Joulu 2012

Kylläpäs se aika vierähtää kun on hauskaa. Viimeisimmästä päivityksestäni näyttää olevan kolmisen kuukautta. Marraskuun alkupuolella syntyi esikoiseni kauniina aurinkoisena päivänä. Vauvan syntymän jälkeen myös arki on muuttunut aikamoisesti ja niin sanottua "vapaa-aikaa" ei enää ole ja tästä syystä myös blogin päivitys on kokenut kovia. Erinäköisiä tilaisuuksia ja illallisia on tosin ollut, joten päivityksen aihetta olisi.

Yritän nyt skarpata ja saada päivitykset ajantasalle. Tällaisenä aurinkoisena kevätpäivänä mikä olisikaan parempi päivitys kuin jouluinen jouluaatto.Olimme jo kauan aikaa sitten sopineet vaimoni kanssa, että kun meille syntyy lapsi, niin vietämme ensimmäisen joulun yhdessä ja joulu järjestetään meillä. Joten edessä oli siivoamista ja kokkausta isolle porukalle. Sukulaisia tuli joulunviettoon jopa Italiasta asti. 

Isin kuusi

Ilonan kuusi

Perinteisesti meillä on aina syöty meille jouluisia ruokia buffet-tyyliin, jolloin kaikki saavat itse valita mitä ottavat. Joulupöydästä on löytynyt aina graavattua lohta, mätiä, perunaa, silliä, rosollia, sienisalaattia, maksamakkaraa, valkosipulijuustoa jne. Lämpimästä pöydästä on löytynyt lanttu-, peruna-, porkkana-, ja makaronilaatikkoa sekä kinkkua. Jälkiruokana on ollut luumu-kermahyytelöä ja suklaakonvehteja. 

Itse halusin kuitenkin tehdä joulun illallisen meidän näköiseksemme, joten ainoa vaihtoehto oli valmistaa perinteisistä raaka-aineista jotain uutta. Menusta pitäisi löytyä ainakin seuraavat minulle tärkeät raaka-aineet: lohi, muikunmäti, porsas, punajuuri sekä lanttu.

Koska kotona riitti touhuttavaa pienen vauvan kanssa, olin onnekas että veljeni suostui tulemaan auttamaan ruokien valmisteluissa ja Natalia otti vastuulleen suurimmaksi osaksi Ilonan (esikoisemme) hoitamisen.


Matias oli meillä apuna myös jouluaattoaamusta alkaen. Ja aamu alkoikin siskoni ja hänen miehensä valmistamalla glögillä sekä riisipuurolla.

Vaihtoehto 1.

Vaihtoehto 2.

Päivällä meillä oli myös hiukan aikaa miettiä annoksien ulkonäköä ennen vieraiden saapumista. Valmistin kaksi koeannosta alkuruoasta ja yritin kysellä facebookin välityksellä kumpi annos sopisi paremmin joulupöytään. Heikon osallistujamäärän johdosta tein kuitenkin päätöksen itse =)

Saimme vihdoinkin vieraat paikalle ja illallinen pystyttiin aloittamaan!


Keittiön tervehdyksenä "rosolli", lasimestarinsilliä ja mätileipä.

Alkuruokana "joulukranssi". Lohipastramia, graavilohta, tilliä ja smetanaa.

Toisena alkuruokana ylikypsää possun kylkeä, herkkusienillä täytettyä ulkofilettä, tattipyrettä, hunajasinappia sekä punajuurta.


Pääruokana poron sisäfilettä, lanttupyrettä, perunaa, porkkanaa sekä sipulia.

Itse en tykkää perinteisistä luumujälkiruoista, joten jätin luumut suosiolla pois listalta. Jälkiruoasta löytyy jouluisia värejä pistaasikakun ja -jäätelön muodossa. Lisäksi annoksessa oli vadelmavaahtoa ja vadelma-macaron.

Kahvin kanssa financier-leivoksia, macaroneja sekä vadelma- ja passionmarmeladeja.

Joululahjoja ei annettu tänä vuonna (paitsi Ilonalle).

Yksi hienoimmista Ilonan saamista lahjoista oli mielestäni äitini tekemä pupujussisoittorasia. Veljelläni on samanlainen sininen, mutta emme uskaltaneet ottaa sitä lainaan jos se sattuisi menemään rikki. Tämän johdosta meille tehtiin oma ;)

Joulu on mielestäni vuoden paras juhla. Onneksi nyt olemme kuitenkin pitkällä lopputalvessa ja kohta kevät alkaa jo kolkuttamaan ovella ja tuo mukanaan aurinkoisen ja lämpöisen kesän!

Mukavaa kevään odottelua kaikille.

Ihmistä ei voi suunnitella - Kiveä voi, Pentti Muroleen kirjan lehdistötilaisuus

Sain suuren kunnian valmistaa isoisäni uunituoreen kirjan lehdistötilaisuuteen aamiaisen. Minulta toivottiin astetta laadukkaampaa aamiaista, jotta myös ruoka tekisi vaikutuksen lehdistön edustajiin.

Halusin valmistaa muutamia valmiita "annoksia", jolloin saisin itse päättää missä suhteessa raaka-aineita annoksissa olisi ja lopputulos olisi tarkoituksieni mukainen.

 Suolaisina leipinä valmistin graavattua lohta, vatkatun sitruunasmetanan sekä tillin kera. Toisena vaihtoehtona oli kevyesti paistettua briossia ankanmaksamoussella, sauternes-hyytelöllä sekä viikunahillolla.

 Itselleni hyvin perinteinen, kesäinen aamiainen on mysli marjoilla. Tällä kertaa tarjosin kotitekoista mysliä, jugurttia sekä marjoja.

 Viimeisenä "suolaisena" oli tarjolla hedelmäsalaattia mangovaahdon kera.

 Mielestäni jokaiseen kunnon ateriaan kuuluu myös pieni makea, eikä tällainen myöhäinen aamiainen tee asiaan poikkeusta. Aamiainen kruunattiin suklaakakulla, mascarponella sekä espressomoussella.

Tässä on Pentti Muroleen kirjan kansi. Kirja on saatavilla osoitteesta www.penttimurole.fi ja kirjaan liittyvä blogi löytyy osoitteesta www.penttimurole.blogspot.fi . Sivuilta löytyy lisätietoa itse kirjasta sekä sen kirjoittajasta. Suosittelen kaikkia asiasta kiinnostuneita tutustumaan sivuihin sekä tilaamaan kirjan nettikaupasta.

Pullantuoksuinen sunnuntai

Vaikken ole erityisen suuri pullan ystävä, minulla alkoi jostain syystä tekemään mieli pullaa. Vaimoni oli ottanut talteen Helsingin Sanomista (4.10) "täydellisen korvapuustin jäljillä" artikkelin. Päätimme kokeilla tätä reseptiä ja tehdä muutaman variaation täytteestä.

Helsingin Sanomien resepti: (n. 35kpl)

1/2l maitoa

50g hiivaa

200g sokeria

10g rouhittua kaardemummaa

150g kananmunaa

10g suolaa

250g pehmeää voita

1250g venhnäjauhoja

täyte:

100g pehmeää voita

25g kanelia

100g sokeria

- Sekoita hiiva haaleaan maitoon

- Lisää sokeri, kaardemumma, kananmunat ja suurin osa jauhoista

- Vaivaa noin 5min ja lisää suola ja pehmeä voi

- Lisää lopuksi loput jauhot niin, että taikina irtoaa kulhosta

- Kohota jääkaapissa puolisen tuntia

- Kauli taikina ja levitä päälle täytteet ja rullaa taikina

- Leikkaa taikinasta viistoja palaisia ja paina ne lyttyyn ohuesta kärjestä

- Kohota pullia n. 40min, voitele kananmunalla ja ripottele päälle raesokeria

- Paista 225-asteisessa uunissa n. 10min

Valmiit korvapuustit

Päätimme tehdä korvapuustien lisäksi myös voisilmäpullia sekä rahkapullia.

Rahkapulliin pistimme täytteeksi 250g rahkaa, johon lisäsimme n. 1/2 dl tomusokeria sekä yksi kananmuna. Levitimme rahkan taikinan päälle ja toiseen reunaan pistimme vadelmahilloa. Rullasimme rullan kiinni hillopuolelta, jotta hillo jäisi rullien keskelle. Leikkasimme rullan kiekoiksi, kohotimme pullat, jonka jälkeen pullat voideltiin vielä kananmunalla.

Voisilmäpulliin taikinasta teimme pienia palleroita, joiden keskelle painoimme nokare voita. Voinokareen päälle ripottelimme hienosokeria.

Omia suosikkejani oli ehdottomasti voisilmäpullat, jotka oli tietysti myös helpoimmat tehdä.

Ja muistakaa, että nyt on se vuodenaika, kun kynttilöitä saa ja kuuluu polttaa mahdollisimman usein!

Espressoa ja suklaata

Kun reilu vuosi sitten olimme remontoimassa nykyistä asuntoamme, tein diilin vaimoni kanssa, että minä saisin haluamani keittiön ja hän saisi haluamansa espressokoneen. Sovimme, että minä tutkin ja valitsen keittiön laitteet ja kaapit ja hänelle jää vain espressokeittimiin tutustuminen. 

Noh tässä on jo reilu vuosi asuttu uudessa kodissa ja keittiö on kyllä ollut kovassa käytössä, mutta espressot on keitetty edelleenkin mutteripannussa. Ehkä uuden koneen valintaa on vaikeuttanut vaihtoehtojen määrä, lukuisat arvostelut netissä ja jokaisen eriävä mielipide siitä, millainen koneen tulisi olla. Olemme järjestämässä tänä vuonna ensimmäistä kertaa joulua meillä ja ilmoitin Natalialle, että kone olisi  saatava ennen joulua. Tämä johti tietysti siihen, että minun oli itse myös paneuduttava valikoimiin. 

Koneita myyviä kauppoja oli useita ja laajan valikoiman lisäksi myös hintahaitari vaikeutti valintaa. On olemassa niin sanottuja manuaalisia koneita ja automaattisia keittimiä. Koska Natalia oli alunperin halunnut manuaalisen, karsin automaatit pois listalta ensimmäisenä. Sitten eksyin Kruunuhaassa sijaitsevan crema.fi-sivuston sivuille ja silmiini osui Ascaso-merkkinen näyttävä espressokone (Ascaso Dream). Kone oli saanut hyvät arvostelut käyttäjiltä ja hintaluokkakin oli kohtuullinen. Ilmoitin Natalialle, että kone olisi valittu osaltani. 

Kului kuitenkin useampi viikko, ennen kuin pääsimme kauppaan asti tutustumaan koneisiin. Myös kaupan myyjä suositteli konetta ja päädyimme ottamaan astetta isomman koneen. Mukaan tarvitsi tietysti maidon vaahdotuskulhon, erinäköisiä pesuaineita ja vähän kahvia. Löysipä vielä yksi suklaalevykin reittinsä ostoskassiin. Eikun kone takaluukkuun ja nokka kohti kotia.

Kotona purin koneen pakkauksesta ja aloin tutkimaan koneen ohjekirjaa. Suomenkielisiä ohjeita oli turha odottaa, mutta onneksi ohjeet löytyi sentään englanniksi. Tästä seurasi kahden tunnin tutustuminen koneen käyttöönottoon erinäisten ongelmien kautta. Parin tunnin jälkeen uurastus palkittiin ja sain ensimmäiset espressot kuppeihin. Tulos ei ollut mikään päätä huimaava, mutta parempi kuin tyhjä kuppi. Puolen kilon papujen jauhatuksen ja lukuisien kokeilujen jälkeen espressossa alkoi jo hahmottua pieni crema ja makukin alkoi olla juotava. Kahvin jauhatus ja jauheen tamppaus on erityisen tärkeää koneella tehtäessä, joten harjoitus jatkukoon!

Uuden espressokoneen innoittamana päätin kokeilla suklaan temperointia. Otin kaapista pussin Valrhonan 70% Guajana suklaata ja luin sen kyljestä temperointiohjeet. Suklaa tulee ensin sulattaa ja lämmittää 55-58 asteeseen, jonka jälkeen se jäähdytetään 28-29 asteeseen ja nostetaan taas 31-33 asteeseen, jossa suklaa tulee työstää. Päätin tehdä omaa suosikkiani, suolalla maustettua tummaasuklaata sekä vadelmasuklaata.

Temperoiti meni mielestäni ihan hyvin lämpömittaria, vesihaudetta ja kylmää vesikylpyä hyödyntäen ja massasta tuli kiiltävää ja hyvännäköistä. Kaadoin suklaata muotteihin ja maustoin napit gourmet-suolalla. Loppuun massasta sekoitin ruokalusikallisen vadelmapyrettä, mikä osoittautui virheeksi. Pyre oli liian kylmää ja massa kokkaroitui ja menetti kiillon. Olisi varmaan pitänyt lisätä pyre jo alussa tempperointi vaiheessa, jolloin massa olisi pysynyt koko ajan oikean lämpöisenä. Pursotin silti massan muotteihin ja koristelin namuset kuivatulla vadelmalla sekä pistaasilla. Asetin suklaat jääkaappiin kovettumaan pariksikymmeneksi minuutiksi. 

Kokeiluista oppineena löin espressokeittimen tulille ja keitin kupposen tuoretta espressoa ja kaveriksi otin itsetehtyjä konvehteja! Ainoastaan Averna puuttui (tosin olisi sitäkin ollut hyllyssä). Suklaan temperointi ei kyllä tainnut onnistua, sillä suklaat sulivat sormien lämmöstä, mutta hyviä ne silti olivat. Pitänee jatkaa harjoituksia!