Herätys kello 5.30, siitä sitten nopeasti vaatteet niskaan ja 6.05 autokannelle. Varttia yli kuusi olimmekin jo matkalla sateisesta Tukholmasta kohti Saksaa. Ajokilometrejä oli tiedossa lähes 1600 kpl ja arvioitu saapumisaika hotellille oli navigaattorin perusteella 22.50 (tämä siis ilman pysähdyksiä).
Puolenpäivän aikaan pidimme pikavisiitin paikallisen mäkkäriin, jossa herättelimme gourmet-nälkää loppureissua varten. Tässä vaiheessa sadepilvet olivat jo jäänet taakse ja aurinko paistoi kivasti. Olo oli siten varsin mukava. Matka Tukholmasta Tanskan salmiin kesti reilut kuusi tuntia.
Saavuttuamme Tanskaan päätimme tällä kertaa mennä laivalla Saksaan ja osuimmekin sopivasti 15min odotuksella laivan lähtöön. Toinen vaihtoehto olisi ollut ajaminen Ison Beltin sillan läpi, joka olisi siltamaksujen lisäksi tarkoittanut myös n. tunnin ajomatkaa. Saksaan saavuttuamme matka jatkui autobaanaa pitkin kaasutellessa ja tuulivoimaloita ihmetellessä, seuraavat 800 km.
Matkalle sattui Saksalaiseen tapaan Stau, onneksi vain yksi kappale. Päätimme olla osallistumatta tapahtumaan ja maantiepoliisit purkivatkin varoitusmerkkejään juuri sopivasti kun saavuimme paikalle. Kaikki kenelle termi ei ole entuudestaan tuttu kerrottakoon, että Stau tarkoittaa saksaksi ruuhkaa. Erona suomalaiseen versioon on se, että autoja on 1000 kertaa enemmän, ja jono ei liiku. Huonolla tuurilla muutamaan tuntiin. Pituuttaa letkalla riittää usein silmän kantamattomiin. Näitä kannattaa siis välttää.
Onneksi matkanteko sujui tästä eteenpäin suhteellisen mukavasti, eikä edellisillä reissuilla matkantekoa haitanneita tietöitä ollut kovinkaan paljoa. Suurin osa matkasta päästiin siten ajamaan virallista tienopeutta joka vaihteli sopivasti 100 km/h:n ja auton huippunopeuden välillä. Trierissä hotellin check-in oli varauksen perusteella 23.00 asti. Huomasimme olevamme pikkaisen aikataulusta jäljessä, joten jouduimme antamaan autolle kyytiä loppumatkasta oikein kunnolla.
Saavuimme hotellille sopivasti etuajassa klo 22.40, ja ensisilmäykseltä se näytti hyvinkin suljelta. Ainoastaan yhdestä yläkerran ikkunasta loisti valoa. Kaikki ovet olivat luonnollisesti lukossa ja me vailla etukäteen maksettua yösijaa. Muutaman puhelun jälkeen sain hotellin edustajan kiinni ja hän ilmoitti hotellin olevan jo suljettu tältä päivältä. Pienen jutustelun jälkeen hän kuitenkin lupasi, että joku tulisi avaamaan oven 5min kuluttua. Pääsimme vihdoinkin hotellihuoneeseen ja Espanjalainen punaviini suihkunraikkaana maistui yllättävänkin hyvältä. Alles guud.
hehe hauska tuo teidän viimeinen kuva ;)
VastaaPoista