maanantai 2. elokuuta 2010

Ravintola arvostelussa Näsinneula, Tampere 26.7.2010

Näsinneula sijaitsee Tampereella särkänniemen huvipuiston yhteydessä. Ravintola sijaitsee 124m korkeudessa näköalatornin huipulla. Ravintolasta on mahtavat näkymät ja ruokatila ryörii 360 astetta ja yhteen kierrokseen menee noin 45minuuttia. Pöydät sijaitsevat kahdessa rivissä, joista toinen rivi on ikkunoiden vieressä ja toinen korokkeella vähän kauempana.
Saavuimme ravinolaan jo viiden aikaa kiireisen aikataulun vuoksi ja ravintolassa oli vain muutaman asiakas meidän lisäksemme. Olin jo valmiiksi katsonut menun netistä ja tilasimme yhdeksännen taivaan eli yhdeksän ruokalajin maistelumenun.
Koska olin autolla liikkeellä emme tällä kertaa voineet ottaa viinimenua, joten viineihin en tällä kertaa paneude sen enempää. Otimme kuitenkin aperitiiviksi rose cavaa upeita maisemia ihaillessamme. Odotimme jännittyneenä mahdollista keittiön tervehdystä, mutta petyimme huomatessamme ettei sellaista ole tulossa.

Eteemme tuotiin ensimmäinen alkuruoka, joka oli kampasimpukkaa, kukkakaalia sekä kukkakaali couscusia. Kukkakaali oli hyvää ja toimi hyvin tillikastikkeen ja kampiksien kanssa. Kokilta oli tosin päässyn hieman runsas ”hyppysellinen” sormisuolaa simpukan päälle, mutta onneksi ylimääräinen suola oli helppo pyyhkiä pois.
Seuraava annos koostui peurapastramista, viiriäisen uppomunasta, valkoisesta parsasta ja annos oli oikein maistuva. Ainoana miinuksena sama kastike kuin edellisessä annoksessa.
Korvasienikeittoa olisi mielestäni saanut soseuttaa viellä tovin blenderissä ja ainakaan minulle ei erityisemmin maisunut sattumat keitossa. Annos olisi ollut loistava keittiön tervehdys, mutta näin keskellä menua ehkä ei maailman paras idea.
Ennen ensimmäistä pääruokaa tarjoiltiin tarjoilijan mukaan nieriä sashimia ja uusia perunoita. Kalaa maistaesas kävi tosin heti selväksi, että nieriä oli graavattu kuten menussakin luki. Tästä pieni miinus tarjoilijan huolimattomuudelle. Nieriän päällä oli lähes syömäkelvottomiksi suolattuja ravun pyrstöjä. Emme kuitenkaan viitsineet valittaa tämänkin annoksen suolaisuudesta, koska muuten olisimme todennäköisesti nauttineet loppu illallisen ilman suolaa. Ilman rapuja annos oli varsin tasapainoinen ja onnistunut annos.
Tänään kuha oli muuttunut siiaksi ja ensimmäisenä pääruokana oli siikaa ja vaniljarisottoa. Ikävä kyllä myös tämä ruoka oli todella suolainen ja Natalia joutui jättämään ihanan rapean nahan syömättä suolan takia. Muuten annos oli hyvää ja jännittävä kokemus.
Pääruokana oli Hauholan hanhea. Tätä kuuluisaa kengäspohjaa, jota tarjottiin myös luomossa huonolla menestyksellä. Myös Näsinneula oli onnistunut kumisuudessa ja lihan pilkkomiseen olisi tarvittu moottorisaha. Friteerattu riisipallo oli mauton ja kuiva ja sienet oli poltettu kuiviksi korpuiksi. Ikäväkyllä iso osa pääruoasta sai lähteä takaisin keittiöön. Harvinaista mutta totta.
Juustot olivat kotimaisia ja ihan ok tavaraa. Niiden seurana tarjottiin karviaishilloa.

Ennen pääruokaa paletti raikastettiin raparperi sorbetilla, joka oli raikas ja hyvää.
Jälkiruoka oli ehkä yksi illan kohokohdista. Suklaa moussea, mansikka sorbettia, suklaakakkua ja hillottuja mansikoita. Suklaakakku oli erityisen hyvää ja mousse ansaitsee myös erikoismaininnan. Itse en tykkää mansikkasorbetista, mutta myös sorbet oli hyvän makuinen. Mansikat oli hillottu, mistä pieni miinus. Tuoreen kotimaiset mansikat olisivat olleet ehdoton sesonkituote ja maistuneet varmasti paremmilta.

Kokonaisuudessaan illallinen oli mieleenpainuva tapahtuma. Ateriassa oli paljon hyvää ja ikävä kyllä myös paljon parannettavaa. Tarjoilu oli moitteetonta, jollei ensimmäisen alkuruoan odottelua lasketa mukaan. (45minuuttia) Tilaamamme muutamat viinit olivat hyviä ja ne tarjoiltiin asiantuntevasti. Ison miinuksen joutuu kyllä antamaan liiallisesta suolan käytöstä. Olen tottunut syömään suolaista ruokaa ravintolassa, mutta täällä sitä oli ehdottomasti liikaa. Positiivisinta ravintolassa oli ehdottomasti näkymät. Oli huikea fiilis nauttia annoksista kun samalla pysyi seuraamaan Näsijärvellä seilaavia purjeveneitä tai Tampereen ympäristlön kauniita maisemia. Ikävä muisto jäi myös ravintolan käytännöstä, että keittiön tervehdys tarjotaan ainoastaa niille. jotka eivät syö menua. Kysyin aterian päätteesksi miksi näin ja sain vastaukseksi, että keittiön tervehdys sisältyy valmiiksi menun ruokalajeihin. En voi ymmärtää tätä käytäntöä ja mielestäni jos jonku kuuluisi saada exrta annos olisi se he, jotka syövät pitkän kaavan mukaan, ei lounastelijat.

Plussat: Yksinkertaiset hyvät maut, todella kauniit maisemat, annoksien ulkonäkö, hinta
Miinukset: Ei keittiön tervehdyksiä kaikille, vessat toisessa kerroksessa, annoksien suolaisuus

***+/*****

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti