Viinimatka Ranskaan Päivä 6. Dijon-Lyon

Päivä alkoi "paljon onneaa vaan" laululla, koska pojalla oli synttärit. Nopean pakkaamisen jälkeen pääsimme starttaamaan auton ja lähdimme Dijonin keskustaan hakemaan sinappia ja cassista. Päästyämme kaupunkiin totesimme että Ranskalaisilla taitaa olla maanantai vapaapäivä, koska yksikään kauppa ei ollut auki. Tarkoituksemme oli mennä paikalliseen kauppahalliin, mutta vielä puoli kymmeneltä halli oli täysin autio joten jatkoimme matkaa kaupungille. Kymmenen aikaan löysimme muutaman turistikaupan, joista löysimme hunajaa ja muita tuliaisia. Söimme Dijonissa myös aamupalaksi croisantteja ja itse otin vielä ehkä parhaan ikinä syömästäni macaron-leivoksen Paul konditoriosta.

Dijonin kaupunki oli täynnä mielenkiintoisia pikkuputiikkeja, jotka tosin oli valitettavasti kaikki kiinni.

Kuten myös Dijonin kauppahalli :(

Pikkasen ennen yhtätoista lähdimme ajelemaan kohti Bernard Loiseaun kolmen tähden ravintolaa Saulieussa. Ravintola oli täysin väärässä suunnassa ajoreitiltämme, joten jouduimme tekemään kokonaan ylimääräisen reissun ravintolaan. Kolmen tähden yksi kriteeri taitaakin olla että ravintola on oman matkan arvoinen ja tällä perusteella ainakin reissumme ei olisi turha.

Ajelimme tunnin keskellä peltoja ja pikkukyliä kunnes saavuimme yhteen samanlaiseen. Ravintola oli aivan kaupungin keskustassa viiden tähden hotellin yhteydessä. Pääsimme pöytään ja aloimme selaamaan menuja. Päädyimme neljän ruokalajin perinteiseen menuun ja ruokajuomaksi otimme synttäreiden kunniaksi pullollisen Henriotin samppanjaa.

Bernardin luona samppanjan kera on helppo hymyillä =D

Amusia ravintolassa ei sen enempää tarjoiltu, mutta saimme kumminkin muutaman parmesanleivoksen alkuun.

Alkuruokana oli parsaa ja uppomunaa kanakeitolla.

Leipiä...

...ja voi lajitelma

Ensimmäinen pääruoka oli kalaa ja sipulia punaviinikastikkeella. Lisäkkeenä oli myös brunoise vihannekia. Pitänee pienentää kuutioiden kokoa myös itse tulevaisuudessa.

Pääruokana oli korvasienillä täytettyä kanaa, lanttumuusia, lanttua ja perunaa. Kastikkeena ankanmaksa- portviinikastike.

Jälkiruokana kupillinen pähkinää eri muodoissa. Oli mussea, keksiä, leivoksia ja jopa lehtikultaa.

Jälkiruoan yhteydessä tarjoiltiin myös pettareita. Vadelma macaron-leivos, kaksi erinlaista suklaata sekä veriappelsiini leivos ja mantelikeksi.

Loistavan lounaan jälkeen pieni lepuutus puistossa tekee terää.

Pakko myöntää että ruoka oli loistavaa ja puitteet huipputasoa. Ravintolan yhteydessä oli terassi, jolla olisi ollut mahdollista nauttia aperitiivi halutessaan. Terassin läheisyydessä oli myös hotellin asiakkaiden uima-allas osasto. Ainoana miinuksena voisi sanoa amusien ja väliraikastajien puutteen. Normaalisti michelin ravintoloissa (varsinkin kahden ja kolmen tähden paikoissa) niitä tungetaan vähän joka väliin.

Näkymät kuuluisasta portaikosta puistoon

Lounaan jälkeen ajoimme takaisin Dijoniin, josta jatkoimme N74 tietä Bourgundin viinialueen läpi kohti etelää ja Lyonia. Pysähtelimme kaikilla mahdollisilla tiloilla, joissa näimme olevan maistelu mahdollisuus. Löysimmekin muutamia oikein mukavia pinot noir punaviinejä. Harmi että alueen viinien hinnat olivat yleisesti 30-200e joten kovin montaa pulloa ei ainakaan viitsi hamstrata.

Antakaa meille edes pienet maistiaiset...

Domaine Romanee-Contin kuuluisa enkeli

Sieltä sitä legendaarista viiniä nousee. Vielä on pikkaisen matkaa tosin pulloon ja kuluttajalle =D

Lounaan takia olimme viinitiloilla kohtuu myöhään ja jouduimmekin jättämään maistelut jo pikkaisen Beaunen jälkeen ja siirryimme moottoritielle kohti Lyonia. Ainakin jäi vielä toistasataa kilometriä tutkittavaa ensi kerraksi. Itseäni harmiti ettemme kerenneet Morgonin alueelle eteläpäätyyn, mutta ensi kerralla sitten kunnolla ajan kanssa.

Onneksi meillä oli kuitenkin sen verran aikaa että kerkesimme pysähtymään maistelemaan vähän huippuviinejä.

Viinit nautittiin luonnollisesti tilan viinitarhassa terasiilla.

Saavuimme Lyoniin varttia yli kahdeksan ja hotellin etsiminen ei sujunutkaan aivan ongelmitta. Navigaattori opasti meidät perille muttei hotellia näkynyt. 45 minuutin ihmettelyn ja palloilun jälkeen selvisi että samannimisiä katuja on Lyonissa useampia ja olimme joen väärällä puolella. Pääsimme vihdoinkin hotellilla ja oli aika ottaa edellisiltojen vajaat viinipullot esille ja päivittää blogia. Huomenna aamulla olisi sitten taas aikainen herätys ja lähtö kohti Philippe Gauvreau ravintolaa ja lounasta!