Sukulais kokkailuja pienen kokkikoulun muodossa

Isoisäni vaimo Liisa on pari kuukautta sitten varannut kavereitensa kanssa kokkikoulun viime viikonlopun lauantaille, mutta yksi osallistujista sairastui ja sovittiin että siirretään tapahtuman myöhemmäksi keväälle. Liisa kuitenkin halusi, että kokattaisiin yhdessä ja opettaisin tekemään keittoa, sekä kastikkeita. Kokkailut tapahtuivat enoni luona, koska tämäkin halusi olla mukana oppimassa.

Menu:

Kampasimpukoita, parsaa, uppomuna ja hollandaisekastike

Suppilovahverokeitto

Naudanrintaa, ruskeata kastiketta ja linssejä

Tarte tatin, kinuskilla ja vaniljajäätelöllä

Menun tärkeimät opit olivat hollandaise kastike, kuohkea keitto, kampasimpukan kypsennys sekä ruskeakastike.

Muistiinpanot ovat tärkeitä

Opetin heidät tekemään uppomunia kahdella tavalla. Oikea-oppinen tapa tehdä uppomunia on kumota munat suoraan poreilevaan veteen. Huijausuoppomunat tehdään kelmussa, jolloin kaunis muoto onnistuu helpommin. Silti totesimme yhteistuumin, että oikeat oli paremmannäköiset.

Kampasimpukka oli ainakin Liisalle uusi tuttavus ruoanlaitossa, vaikka onkin ravintoloissa syöty sitä. Kampasimpukan paistossa on erityisen tärkeää, ettei sitä ylikypsennä. Sisälämpötila ei saa nousta yli 42 asteen, sillä muutoin simpukasta tulee sitkeää.

Vasemmalla "huijausmunat" oikella suoraan veteen tehdyt.

Neljän kuukauden ikäinen kummipoikamme Paavo oli innokkasti ruoanlaitossa mukana.

Suppilovahverokeitto tehtiin ilman kasvislientä suoraan maitoon ja kermaan.  Liisa totesi että tämä on herkullisempi lopputulos kuin oma, jota hän on tehnyt kotona. Liisa totesi että on aina luullut että ruokaan pitää laittaa paljon erilaisia ainesosia, jotta siinä olisi makua. Nyt hän kuitenkin oppi, että yksinkertaisilla aines-osillakin saa herkullista ruokaa.

Isoisäni oli oikein tyytyväinen makuun, joka oli maanläheinen ja hento. Kritiikkiä tuli kuitenkin väristä, joka ei kuulemma ollut kovin houkutteleva. Tosin eipä sienikeiton väriin paljoa pysty vaikuttamaan.

Pääruoassa tärkeintä oli kastike. Enoni oli yrittätyt tehdä ruskeaakastiketta muutama viikko sitten ja lopputulos oli ollut “mönjä”. Nyt selvisi että mönjä johtuikin siitä ettei nestettä ollut tarpeeksi. Pääruoka oli hyvinkin arkinen mutta hyvä.

Jälkkäriksi oli tarte tatin, joka tarkoittaa keikauskakkua. Ensimmäisenä pannulle menee sokeri  ja voi, jonka päälle ladotaan omenaviipaleita. Sitten omenat peitetään voitaikinalla ja sokerivoi karamellisoidaan liedellä. Tämän jälkeen piiras kypsennetään uunissa ja kumotaan tarjottimelle. Annos kruunataan itsetehdyllä kinuskikastikkeella ja vaniljajäätelöllä.


Tarte tatin


50-60g huoneenlämpöistä voita
0,5 dl sokeria
makeita omenoita
voitaikinaa

levitä voi ja sokeri tasaisesti pannun pohjalle ja asettele päälle omenalohkot. Peitä Omenat kaulitulla voitaikinalla ja painele reunat kiinni pannuun, niin että saat melko tiiviin paketin. Karamellisoi voi ja sokeri. Tiedät karamellin olevan valmis siitä, että taikinan reunojen alta alkaa pulputa kauniin ruskeaa karamellia. Siirrä kakku 200 asteiseen uuniin n. 20-30 min ajaksi. Taikinan tulee olla kauniin ruskea. Kumoa kakku lautaselle ja lisää päälle kinuskia ja vaniljajäätelö. Nauti lämpimänä.  

P.S. Anteeksi huonolaatuisista kuvista (iPhone)...olisi pitänyt ottaa järkkäri mukaan.