Elämäni ensimmäinen visiitti kunnallisessa hammaslääkärissä

Jo armeijan aikaan minulle sanottiin, että kaikki viisaudenhampaani eli neljä kappaletta pitäisi poistaa. Intissä en kuitenkaan niitä saanut poistettua ja nyt kymmenen vuoden jälkeenkin ne roikkuvat edelleenkin suussani.

Aina silloin tällöin niiden kasvu ja puhkeilu on saanut aikaan erinlaisia vaivoja ja kipuja, mutta olen niistä ilmeisesti selvinnyt. Viimeisimmällä kerrallani yksityisellä sovimme, että soitan kunnalliseen ja varaan ajan viisareiden poistoon.

Toissapäivänä juuri korjattu hammas alkoi kolottaa ja päätin soittaa akuuttiajan ja kerroin puhelimessa että viisaudenhampaasta säteilee kipua vastaikään juurihoidettuun hampaaseeni ja haluisin että se poistetaan. Sain kuin ihmeenkaupalla ajan täksipäiväksi. Ja ajoin töistä kuudeksi Hartmanin hammaslääkäriin. Ilmottauduin respassa ja painelin odottelemaan vuoroani hoitohuoneiden eteen. Otin duuniläppärin laukusta ja aloin tehdä töitä odotellessani.

Työnteko kuitenkin katkesi pikaisesti kuullessani karmivaa naisen kiljuntaa tuskasta huoneesta. Pulssi nousi varmaan sataankuuteenkymmeneen ja pelko sisälläni kasvoi. Pelkäsin ensimmäisen kerran hammaslääkärissä.

Kun minut vihdoin kutsuttiin sisään sohotteli toinen hoitsu valolla suuhuni kun toinen pällisteli tilannetta. Minut heivattiin kokosuu röntgeniin ja minusta otettiin hieno kuva =D Päästyäni takaisin hoitohuoneeseen hammaslääkäri päätti että juurihoidettu hammas avataan nyt ja katotaan mikä on vialla. Siinä vaiheessa sanoin lääkärille että ihan turha edes yrittää poraa sitä hammasta keskustelen hampaasta yksityiseni kanssa ja hoidamme sen kuntoon. Haluan vain päästä viisaudenhampaistani eroon.

Lopputuloksena sain lähetteen viisareiden poistoon (eli ensi viikolla minun pitää soittaa uudelleen ja tiedustella aikaa poistoille) sekä hienon röntgenin leegoistani rompulle poltettuna. Hieno kokemus!